Analoginen finanssiregulaatio

MiFID2, UCITS V, EMIR, Aifmd, AML, MAD jne. Finanssiala muuttuu massiivisen sääntelyvyöryn edessä. Sääntelyyn vastaaminen saattaa suojata alaa sitä vielä suuremmin ravistelevalta digitalisaatiolta.

Digitalisaatio huomioidaan regulaatiossa pääasiassa raportointi- ja tiedonluovutusvelvoitteiden kautta. Kuljetaan kohti avoimempaa tiedon kulkua. Kaikki hyvin?

Haluaisin kiinnittää huomiota siihen kuinka regulaatio suhtautuu vastuuseen. Kaikissa yllämainituissa sääntelyhankkeissa lähdetään liikkeelle siitä, että finanssilaitoksen toiminta kattaa aina vain tietyn osan alan arvoverkosta (esim. ei saa käyttää sisäpiiritietoa välitystoiminnassa omaksi edukseen, ei saa olla saa olla sekä ostajan että myyjän roolissa, ei saa olla rahaston arvonlaskija ja hallinnoija samaan aikaan). Kaikki lähtee siitä, ettei ole intressiristiriitaa yrityksen, finanssilaitoksen työntekijän ja asiakkaan välillä. Kaikki hyvin?

No ei ehkä kuitenkaan. Regulaatio pohautuu analogiselle ajatusmaailmalle. Ikäänkuin jokaisen transaktion tekisi joku ihminen. Ja se ei pidä enää paikkaansa. Jokaisen transaktion ja jokaisen raportin transaktiosta tekee tietokone. Se on digitaalista. Ohjelmistot ovat yhteydessä toisiinsa ja toteuttavat transaktiot automatisoituina prosesseina, jotka alkavat ja päättyvät miljardeja kertoja maailman rahoitusmarkkinoilla joka päivä. Regulaatio säätelee tätä digitaalista prosessimaailmaa määrittelemällä toimintatavat, toimiluvat finanssilaitoksille ja työntekijöille henkilötason vastuut. Toisaalta, kun ostaja ja myyjä toteuttavat transaktion, he voivat tehdä sen alusta loppuun samassa kumppaniltaan ostamassa tietojärjestelmässä. Niin, siis se sama yritys voi olla kumppani kahdelle finanssilaitokselle: ostajalle ja myyjälle. Näitä ovat esim. markkinapaikat, keskusvastapuolet, arvopaperikeskukset, teleoperaattorit, ohjelmistoyritykset, ohjelmistopalveluyritykset jne. Osaa säännellään, osaa ei.

Digitaalisen maailman rahoitusjärjestelmä organisoituu finanssiyritysten välille muodostuvan prosessin ympärille, jota hoitaa iso ja koko ajan laajeneva verkosto toimijoita. Pankkien olemassaolon keskeinen oikeutus lähtee siitä, että ne vähentävät taloudellisten transaktioiden toteuttamiseen liittyvää epävarmuutta (pankit varmistavat esim. asiakkaan arvopaperikauppojen toteutumisen). Digitalisaation  seurauksena taloudellisten transaktioiden tekemiseen liittyvä riski pienenee tai ainakin muuttaa muotoaan, koska mm. siihen liittyvä prosessi on hajautetusti hoidettu ja siihen liittyvä data on seurattavissa. (Ei tosiaan poista mahdollisuutta tehdä huonoja kauppoja).  Toisin sanoen digitalisaation seurauksena rahoituksen välittyminen tehostuu ja taloudellisen toiminnan transaktiokustannukset vähenevät.

Koska regulaatio pohjautuu analogiselle ajattelutavalle, sääntely ei välttämättä enää toteuta sitä mitä sen pitäisi: varmistaa puitteet vakaille ja tehokkaille rahoitusmarkkinoille. 

Sitä tässä mietiskelen. Ja sitä miten regulaation muuntuminen digitalisaatiopohjaiseksi ratkeaa. Tarvitaan prosessiregulaatiota verkostolle? 

Mainokset

Kiina 2016 kuten USA 2006-2007?

Bloomberg ja Business insider esittävät Soroksen kiinnostavan vertauksen Kiinan ja USA:n talouskehityksen osalta. Kiinan raportoitu BKT-kasvuvauhti vuositasolla on 6,7% ja luottomäärän kasvu viimeisen vuoden aikana 58%. Huikeaa seurata näytelmää, jossa on klassisen talouskuplan kaikki elementit ehkä potenssiin kymmenen tai enemmän.

Bloombergin juttu täältä
http://www.bloomberg.com/news/articles/2016-04-20/soros-says-china-s-debt-fueled-economy-resembles-u-s-in-2007-08

Patentoinnista

Teen patentteja… globaalisti. Ohessa lyhyt yhteenveto kokemuksista ja siitä kuinka kilpailu kovenee patenttimarkkinoilla.

  • Suomi: On mahdollista tehdä patentointi itse, mutta juristin käyttöä suositellaan kaikissa vaiheissa. Patentonnin hakemusmaksut alkavat 450 eurosta. PRH tarjoaa asiantuntijapalveluita 120e/h. Patenttiasiamiehet ja -lakimiehet veloittavat miniveloituksena noin 1000e/kerta, kun puhutaan lomakkeiden seuraamisesta ja täyttämisestä. Ehkä voi myös sanoa, että itse lopulta pitää kirjoittaa patenttiteksti. Patentti-insinööri piirtää kuvistasi ”patenttikuvat”.
  • Eurooppa-patentti: Pitää tilata smart-card tunnukset ja kortinlukija (todellakin lähettivät kortinlukijan DHL:llä kotiin). Veloitukset lähtevät muutamasta tuhannesta eurosta ylöspäin.
  • USA: On mahdollista tehdä patentointi itse verkon kautta. Mikrotoimijalle maksut ovat muutamia satoja dollareita (25% isojen veloituksesta). Homma toimii, vaikka selvää jenkkibyrokratian perinnettä tarjolla.
  • Kiina: Tarvitaan kansalaisuus tai paikallinen lakimies. Nettipalvelu löytyy kiinaksi. Ei mitään tietoa virallisista maksuista. Halvin lakimies haluaa 5-10 000 euroa aloittaakseen työt.
  • Australia: Pitää olla aussi-osoite. 30min klikkailun jälkeen minulla on nyt toimisto ausseissa. Nettipalvelun kautta koko touhu erittäin yksinkertaisesti. Maksut muutamia satoja aussidollareita. Kommunikaatio nettiprofiilin kautta todella tehokasta.
  • UK: Nettikäyttöliittymä erittäin toimiva, ei tarvita paikallista osoitetta. Maksut muutama sata puntaa (kalliimpi kuin jenkit). 
  • IPO: Toimiva edellisen sukupolven nettikäyttöliittymä. PCT-maksut muutaman tonnin. Lakimies-jargonilla täytettyä perinteistä kirjelmöintiä, mutta toimii.

Sain kahden yön työllä patenttihakemukset vetämään 410 miljoonan ihmisen markkina-alueelle käsittäen lähes koko englanninkielisen maailman.

Menin pilalle ja hylkäsin ahneuden. Englanninkielinen maailma riittää hyvin yön patenttisankareille. En tee yhtään patenttihakemusta Suomeen, Kiinaan tai Eurooppa-patentin kautta. En tule käyttämään yhtään juristia prosessin hoitamiseen.

Kiitos digitalisaatio. Teen patentteja nöyrin mielin… globaalisti. 

(disclaimer: kirjoittaja ei ota mitään vastuuta sisällöstä eikä tietojen oikeellisuudesta)

7 vuotta nollakorkoa päättyi

Jenkkien makrotalouspolitiikka siirtyi uuteen vaiheeseen. Ohjauskoron vaihteluväliä korotettiin 0-0,25% (nollataso) 0,25-0,5 prosenttiin.

Bloobergilla hieno tiivistys tilanteesta.

http://bloom.bg/1P7qSXI
Suhteessa 1930-luvun suureen lamaan korkopäätöstä osattiin lykätä. Silloin etenkin koronnosto laukaisi konkurssikierteen ja loi massatyöttömyyden. Katsotaan miten etenee. Toivottavasti hitaasti.

Vertaisrahoitus kiipeämässä hypeen

Joukkorahoitus on huikea kasvutarina ja yksi mahdollinen ratkaisu nykyiselle moral hazard-pohjaiselle rahoitusjärjestelmälle. Vuodelle 2015 ennustetaan 76.9 mrd USD vertaislainoja Yhdysvalloissa. Pankkilainojen triljooniin on vielä matkaa, mutta vauhti on hyvä.

Alhaiset korot, enemmän tarjontaa ja kysyntää, vähemmän valvontaa, ei vakiintuneita ansaintamalleja eikä regulaatiota. Kaikki merkit viittaavat ylilyönnin mahdollisuuteen. Se totta kai tarvitaan, jotta kuvio pääsee oikeasti liikkeelle 

Lisää: http://www.bloomberg.com/news/articles/2015-05-14/wall-street-loves-peer-to-peer-loans-despite-concerns-of-a-bubble

Laskettelu onkin kasvumarkkina ..Kiinassa

Hieno kasvutarina liikuntapalveluissa. Kun Eurooppa ja Yhdysvallat samaan aikaan saturoituivat, markkina oikeasti vasta lähteekin liikkeelle Kiinassa. 10 000 => 5 miljoonaan laskijaan 15 vuodessa. Koska Kiina saa 500M laskijaa?

Chinese Ski Association, the number of skiers in China grew from 10,000 to around a reported 5 million between 1996 and the end of 2010, while the number of ski facilities bloomed from nine to nearly 200. Over this 15-year time span, skiing has evolved from a niche activity, enjoyed by a dedicated few, to a full-blown industry replete with competitive-grade ski runs, state-of-the-art equipment, luxury hotels, high-end condo developments, and western-style après-ski activities.

Raportti